Kohti uutta ja tuntematonta - kuinka Etelä-Amerikan risteilystä tulikin parin kuukauden matka.

Sain alkukesästä soiton We Love Cruises- matkatoimiston pojilta ja edellisen risteilyn kuulumisten kyselemisen ohessa kuulin hyvästä tarjouksesta joulun ja uudenvuoden ajalle ja kuten tyypillistä, ilman miettimisaikaa varasin sitten taas itselleni risteilyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hyppäisin laivaan jouluaattona Chilen Valparaisosta mutta lentoja etsiessäni tajusin, että kaksi peräkkäistä risteilyä tulee halvemmaksi (ja turvallisemmaksi kuin yksin reissaaminen mantereen halki) ja samalla pääsisin kokemaan miltä tuntuu risteillä Panaman kanavan läpi, joten yksi muuttui taas kahdeksi. Ja loppujen lopuksi kuitenkin matkustan yksin pitkin poikin manteretta...

Lähdön tunnelmissa Helsinki-Vantaalla :D

Edelliselle risteilylle valmistautuessani olin lukenut kohteista etukäteen ja fiilistelly retkiä varaillessa mutta tällä kertaa valmistautuminen jäi todella vähiin kiireiden ja hektisen elämän takia. No, tätä kirjoittaessa istun Lontoossa Gatwickin kentän loungessa ja ensimmäinen reissun 14 lennosta on takana. Mietit varmaan kuinka ihmeessä noin monta lentoa?

No.1 Lounge Lontoon Gatwickin lentokentällä

Risteilyt päättyvät Argentiinan Buenos Airesiin ja koska Argentiinassa ollaan, niin pitäähän Mendozan viinialue ja Iguazun putoukset nähdä. Bussilla näihin matkoihin olisi kulunut lähes 4 vuorokautta ja hinta oli hyvin lähellä lentoja, joten aikataulullisista syistä matkareitiksi valikoitui Buenos Airesin jälkeen Mendoza, josta lennän Cordoban kautta Argentiinan puolelle putouksia. Ja taas hinnan ratkaistessa seuraava lento lähteekin Brasilian puolelta, näiden kahden lentokentän välimatka on huimat 30km. Pikaisella taksimatkalla saan bongattua myös Paraguayn. Suoria lentoja täältäkään ei kohtuuhinnalla löytynyt Miamiin ja pieni olkapäällä istuva maabongari-Tanja huhuili mahdollisuudesta poiketa matkalla Boliviaan ja sinnekään ei suoralla lennolla pääse :D

Sateinen ja kylmä Helsinki-Vantaan lentoasema aamuvarhaisella

Kotimatkalla pysähdyn vielä lyhyelle visiitille El Salvadoriin ja norjalainen kuljettaa Floridasta Helsinkiin parilla lennolla, kaiken kaikkiaan matkalla tulee 14 lentoa, 30 risteilypäivää, 11 itselleni uutta maata ja lukemattomia tunteja lentokentillä. Onko tämä kaikki kuitenkaan sen arvoista?

Se selviää tammikuun lopulla kun suuri Etelä-Amerikan seikkailuni on loppusuoralla. Sitä ennen voit seurata seikkailuani täällä, Facebookissa tai Instagramissa.

Suomen sinitaivas - matkailun lempivärejäni

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.

On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään."

Olavinlinna elokuu 2016

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016

"Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa."

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

Töölönlahti syksyllä 2016

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen."

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

"Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi."

Kesängin keidas keväällä 2015

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi